keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Sometimes it sucks being an aupair

Blaah.

Valmistautukaa angstiseen ja kuvattomaan kirjoitukseen mutta voi yksinäisyyden yksinäisyys, että on ollut tylsää ja yksinäistä!  On kyllä ollut niin boring viikko tähän mennessä, että ei tässä tiiä miten päin sitä olisi. Mun päivät käytännössä kulkee silleen, että aamulla tytöt kouluun, tulen takaisin kotiin teen pakolliset siivoukset (tiskit,pyykit), meen salille tai teen ruokaa, haen tytöt koulusta ja illalla töitten jälkeen meen salille tai kauppaan.. Tavallaan nautin yksinäisyydestä ja siitä, että saa olla omien ajatustensa kanssa, mutta kyllä tää pidemmän päälle käy aika mälsäksi.

Tossa tänään perheen kalenteria selaillessa tajusin, että vaikka asun perheessä ja olen olevinaan 'osa perhettä', niin en mä suoraan sanottuna loppujen lopuksi edes ole. Esimerkiksi kalenterissa oli merkattuna kaikkien synttärit serkkujen koirien kaimojen veljiin asti paitsi mun, ainakun hostäiti tekee ruokaa lapsille se ei ikinä tee ruokaa myöskin minulle, mun ruokatoiveet mitä kaupasta pitäisi ostaa hostäiti usein 'unohtaa' täysin, mun huoneeseen tungetaan jotain ylimääräisiä pöydän osia kun ne ei muka muualle mahdu, hostäiti lähettää sähköpostilla asiansa mitä sanottavana vaikka ollaan samassa talossa yms yms. Sitten hostäiti ei ikinä ilmoita mitään perheen tapahtumia kauhean aikasin, vaan tyyliin torstaina kertoo että perjantaina he lähtevät viikonlopuksi pois, ja luulen että sen takia koska luullaan että oon aina heti järkkäämässä jotkut hemobileet täällä!! Sitten kun kyselee milloin he tulevat takaisin niin ei saa suoraa vastausta vaan viestejä joissa lukee 'we can come anytime'. Hiiohoi missä on luottamus muhun?! Ja vielä minä, the worst party planner ever.. Ja en varmana ole vainoharhainen vaan kun tuntisitte tämän hostäitini niin ymmärtäisitte.

Sitten aina kun työpäivä on ohi niin menen tänne omaan pikku huoneeseeni ja pysyttelen siellä koko illan. En edes ikinä voisi kuvitella, että kävelisin olohuoneeseen hostperheen luokse ja rojahtaisin sohvalle rennosti seurustelemaan perheen kanssa, ehhei :D Näin sitä normaalisti tekis jos tuntisi olonsa kotoisaksi.

Kuulostaa varmaan joidenkin korvaan ihan naurettavilta jutuilta mutta kyllä tässä kohta 7 kuukauden jälkeen alkaa vähän ketuttaa tää meininki, kun tavallaan olen vaan työntekijä joka asuu ylimääräisessä huoneessa ja pitää huolta lapsista ja jolla ei mielellään saa olla mitään kritisoitavaa. Jos sitä alkaisi ihan ranttaliksi ja joka viikko valittaisi jostain ni siinähän menisi muutama viikko ja mut potkastaisi pihalle täältä! Tässä siis kanssa ehkä yksi syy miksi sitä tuntee olonsa hieman yksinäiseksi, kun mulla periaatteessa on vaan tällänen työnantaja-työntekijä suhde hostperheen kanssa.

Hohhoh jopas helpotti. En nyt tarkoita kun kirjoitan näistä asioista, että kaikki olisi ihan päin prinkkalaa täällä ja että olen hyppäämässä seuraavan tuben alle! Ehhei tässä nyt vaan taas jotain näkökulmaa joillekkin, että ei tämä aupair elämä pelkästään Lontoossa hillumista, shoppailua ja bilettämistä ole. Vaan aupair -elämä ainakin minun kohdalla on melko yksinäistä sillä aitoa suhdetta hostperheeseen ei vain yksinkertaisesti ole syntynyt. Onneksi olen saanut paljon hyviä ystäviä täällä, eihän sitä muuten jaksaisi.

Viikonloput on aina viikon kohokohtia, kun on vapaata ja tapaa kavereita ja pääsee pois vähäksi aikaa täältä minun pinkin huoneen syövereistä :P Nyt perjantaina menen viimeinkin katsomaan Wicked -musikaalia Idan kanssa ja maltan tuskin odottaaaaa!! Olen melko innoissani lievästi sanottuna :)

Mutta joo tällainen pikku avautuminen kaikille, toivottavasti teillä on ollut hauskempi viikko kuin minulla :D

Iina xx





8 kommenttia:

  1. millaisia kysymyksiä vois kysyä host perheeltä jotta vältyttäisiin just tälläsilta tilanteilta? niiku mitkä ois sun mielestä hyviä kysymyksiä kun etsii perhettä ja haluaa luotettavan ja sellaisen perheen joka ottaa sinut perheenjäsenenä huomioon?

    kiva blogi sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä paras keino on kysellä edellisen aupairin yhteystietoja ja jutella sitten hänen kanssaan. Itte en tajunnut jostain syystä kysellä ollenkaan, kai sitten olin vaan niin innoissani lähdöstä ja tästä perheestä.. Usein perheet, jotka haluaa aupairin ns perheenjäseneksi niin sanoo sen hakemuksissaan :)
      Tsemppiä hakuun!! =)

      Ja kiitos paljon, tosi kiva kuulla =)

      Poista
  2. Samaistun tähän sun fiilikseen täydellisesti mun pahoina päivinä! Avautuminenhan tunnetusti helpottaa ;) Tsemppiä loppuvuoteen :)

    terveisin tyttö finnairin lennolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katoppas terveppä vaan lentokenttäkamu! :D Se oletkin sinä!! :)
      Heh joo, onneksi pahin angsti on jo vähän hellittänyt ;D Noh meillä jokaisella on huonot päivämme, eikös.. Samoin tsemppiä sinne!! :)

      Poista
  3. Tajusin, että enhän tajunnu itteäni sillon oikein esitelläkään tavatessamme, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan, eikös? :D Ja hei, jos ikinä kahvi-seuraa tai muuta tarviit ni kerro vaan! :)

    - Sonja

    ps kiitti marketti-vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh niimpä! lisääppä mut facebookissa vaikka (Iinaroosa Kanth) ni vois hyvinki lähteä kaffelle :)

      ja no problem :)

      Poista
  4. voi harmi et on tollasta :--/ mut just puhuminen ja kirjottaminen auttaa!
    ootko puhunu sen perheen kanssa, et mitä mieltä ne on susta ja sillee? :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niimpä, no mutta onneks ei mitään sen vakavampaa ole sattunut, esim että palkkoja ei maksettas tai että olisin orjana täällä!
      En pahemmin olen jutellut, alussa ne usein sanoi että on tyytyväisiä muhun yms yms mutta nyt sittenku oon ollu jo täällä niin kauan ni ei ne enää oikein mitää kehuja anna :P

      Poista