maanantai 17. syyskuuta 2012

Avautumista karmeista hostperheistä

Moiksan!

Nyt mun tekee mieli kirjottaa syvällisiä tänne. Mulla on muutama aupair kaveri, joita niiden hostperheet on kohdellu melkeen ku roskaa. Okei, toisen niistä perhe ei ole ollut niin törkeä - ilmoitti vain kuuden viikon jälkeen, että "sori, meiän 3v. tyttö ei vieläkään ole tottunut suhun, joten sulla on viikko aikaa ettii uusi perhe tai lähteä kotiin". Kauheinta oli, että tämä uutinen tuli aivan puun takaa. Joitain ongelmia mun kaverilla oli sen hostperheen vanhemman tytön kanssa ollut, mutta hei ei lastenhoitaminen olekkaan mitään ruusuilla tanssimista aina, ei todellakaan.. Ja 6 viikkoa ei todellakaan ole pitkä aika, joillain lapsilla vie paljon enemmän aikaa tottua uuteen aupairiin ja uusiin ihmisiin. Kyllähän se varmaan varsinkin pienille lapsille on outoa, että joka vuosi taloon tulee uusi hoitaja!! Tavallaan kauheeta, kun juuri on tottunut aupairiin ja kiintynyt siihen, niin sitten se jo lähtee ja tilalle tulee taas aivan vento vieras tyyppi.
Mä todellan toivon, että tämä kyseinen aupair löytää uuden perheen, sillä täällä on paljon tylsempää ilman häntä jos lähtee takasin Suomeen.. Peukut pystyssä ja toivotaan parasta!

No sitten tää toinen mun kaveri, jolla on aivan _hirveä_ perhe. Tämä tyttö on sveitsiläinen, ja tosi mukava, ja olen satavarma että hoitaa työnsä erinomaisesti - vaikka ei saakkaan kiitosta yhtään, vaan joutuu kestää tiuskivaa hostäitiä ja yyber aktiivisia poikia. Perheen äiti huutaa hänelle, valehtelee, ei maksa aina palkkaa ja välillä saattaa vaan kävellä ovesta ulos kertomatta mitään minne on menossa. Pahinta onkin, että tämä tyttö ei oikein voi tehdä mitään näissä tilanteissa vaan joutuu elämään elämää tollasessa kauhutalossa, jossa hostäiti kohtelee häntä kun roskaa.. Onneksi tämä tyttö kertoi viime perjantaina hostperheellensä, että hän vaihtaa perhettä, jolloin hostäiti oli kuulema ryhtynyt ihan melkein aggressiiviseksi! Ihan hirveen kiva nyt sitten varmaan asua siellä siihen asti, kun uusi perhe löytyy... Palkkaakaan ei kuulema ole herunut sen jälkeen, kun hän ilmotti lähtevänsä talosta kahden viikon sisällä. Oudointa on, että tämä hostperhe oli tuntunut täydelliseltä ensimmäiset 2 viikkoa, jonka jälkeen kaikki muuttui ja hostäiti alkoi näyttämään "todellisen luonteensa". Mistä tälläsiä ihmisiä oikein tulee?! Kuka pystyy elämään ittensä kanssa kun kohtelee muita ihmisiä tollalailla!? Ai että pistää vihaksi tollaset ihmiset, jotka ei ajattele omaa napaansa pidemmälle!! Toivon todella, että tämäkin kaveri löytää uuden perheen ASAP ja pääsee tuolta helvetistä pois. Surullista vaan miettiä, että he luultavasti ottavat vain uuden aupairin tilalle, joka joutuu käydä läpi kaiken saman sonnan..

Hirveitä perheitäkin siis ikävä kyllä löytyy, mutta onneksi suurin osa on "normaaleja" ja mukavia perheitä. Toisaalta, eihän se aina ole se hostperhe, joka saattaa kusta vaan onhan niitä aupairejakin olemassa, joilla ei tunnu ihan kaikki inkkarit olevan kanootissa. Paljon on kuullu aupaireista, jotka vaan dataa omissa huoneissaan ja ei hoida töitään kunnolla, aupaireja jotka ei puhu hoidettaville lapsilleen tai huutaa niille päivät pitkät. Juups ihmisiä todellakin on moneksi, hiphuijjaa... Mitä tollaset aupairit ajattelee sitten, tai siis miks he haluavat edes olla aupaireja, jos lapset ei kiinnosta pätkän vertaa? Suuri osa aupairiutta onkin tulla "osaksi perhettä" ja lasten kanssa hengailu on aika iso osa sitä.

Mun perheessä, musta tuntuu, että aupairit on oikeastaan vaan lapsia varten. En niinkään tunne olevani osa perhettä, vaan enemmänkin tunnen olevani kaveri tyttöjen kanssa, joka huolehtii heistä. En ole ainakaan tähän mennessä tullut niin läheiseksi perheen äidin kanssa, vaikkakin hän on tosi mukava ja auttaa ainakun tarvitsen apua. Toisaalta oon ihan fine sen kanssa, tykkään olla yksin ja hengailla täällä mun huoneessa, mutta välillä mietin että pitäskö vaan mennä tonne yläkertaan kattelemaan telsua niitten kanssa. Apua tuntuispa se oudolta ajatukselta - minä kattomassa telkkaria hostäidin ja isän kanssa. Olisi niiiiiiiiiiiiin kiva tietää, minkälaisia näiden aikasemmat aupairit on ollu, että oonko mä nyt sitten ihan surkea vai ihan okei aupair. Toisaalta pitää vaa muistaa pysyä omana ittenään, jos se ei kelpaa niin sitten se on voivoi.

Apua tulipa nyt tylsän näköstä tekstiä. Ihan vaan muodon vuoks laitettava nyt muutama hymiö tähän, ettei tää näytä ihan kuoleman vakavalta kirjotukselta :DD :P Tosiaan mun pointti siis on, että tutustukaa perheeseenne kunnolla, jos aupairiksi ryhdytte, ja mielellään jos on mahdollisuus niin ottakaa yhteyttä perheen edellisiin aupaireihin!! Ja sitten jos jokin menee mönkään, niin lähtekää hostperheestä vain pois - kenenkään ei kuuluisi kestää tollasta kohtelua, mitä muutamat mun kaverit on joutunu kestämään!!

Välillä, kun valitan mun hostperheestä niin pitää vaan miettiä miten hyvin asiat oikeesti on. Saan hyvää palkkaa, tytöt on kivoja ja mulla on yksityisyyttä, ja työtunnit selkeesti määritelty. Tää vuosi tulee kasvattamaan mua ihmisenä niin paljon, että en ees uskalla ajatella minkälainen olen heinäkuussa 2013. Ainakin oon ihan superäiti, joka osaa kokata, rauhottaa itkevää lasta, sopia riitoja ja laittaa pyykkejä samaan aikaan :D Mutta joo omien lapsien hankinta saa kyllä _vähän_ aikaa odottaa, kun tuun takas Suomeen.. ;D

Vielä tähän loppuun pakko laittaa muutamat suosikki biisit tällä hetkellä:

Conor Maynard <3 -92 laulaja Brightonista, joka bongattiin youtubesta. Ah tota ääntä, oon sulaa vahaa ainakun kuulen tän biisin!




Nyt on aika mennä nukkumaan, että huomenna taas jaksaa :) Hyvää yötä kaikille!

Iina xx



^ suomalaisurpo Brightonissa.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3918119/?claim=tuakk83wv4d">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

5 kommenttia:

  1. Haha, mulla on melkein samalla tavalla ku sulla paitsi että ite tulin Irlantiin au pairiksi kolme viikkoa sitten ja vaikka nyt vasta alkaa olla kuviot selvillä ja arki pyörii niin mäkin jo mietin, että mitä nää oikein ajattelee musta. Aluks tuntu että istuin just aina vaa omassa huoneessa koneella mutta oli niin paljon kerrottavaa kaikille suomeen että oli "pakko". Nyt oon enemmän yrittäny olla näitten kanssa koska alko tuntumaan että nää pitää mua ihme eristyneenä jos en just kato näitten kaa telkkaria jne :D Ja mullakin on toi että mietin kokoajan millasia näiden edelliset au pairit oli, pelottaa että nää vertaa mua niihin ja pettyy jos en oo tarpeeks sosiaalinen!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla, että jollain on samoja tuntemuksia!! Oi irlanti on kans varmaan aika kiva paikka olla aupairina :) Mutta joo tosiaan oon ollut täällä jo kohta 3kk ja mul nyt vasta tullu se vaihe, että mietin mitä nää ajattelee musta ja oonko tarpeeks "hyvä" yms yms. Se on ärsyttävää miettiä silleen, kun ihmiset on kuitenkin erilaisia ja pitäs vaan olla oma ittensä, mutta ei sitä ajatuksilleen mitää voi -.- Noh katotaa kun aika menee eteenpäin niin eiköhän kaikki ala tuntuu luonnollisemmalta, ja ei tartte ees miettiä että "apua pitäskö mun nyt tehä sitä ja sitä.." hope so :D

    VastaaPoista
  3. Moi! Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta mä kirjotan kouluun puhetta että miks kantsis muuttaa ulkomaille jokskin aikaa ja aattelin kysyy sun mielpidettäs kun on ihan kokemusta :) miks siis muuttaa ulkomaille ja millasta se on nyt ollut sun mielestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ei mittään kuule, multa voi kysyy mitä vaan ;) Mun mielestä jos vaan yhtään veri vetää ulkomaille, ja on valmis kokeilemaan jotain uutta niin kannattaa ehottomasti lähteä. Ei välttämättä tarvitse ihan muuttaa, lyhyempikin aika käy esim muutamaksi kuukaudeksi, sillä on se vaan niin rikastuttava kokemus asua muualla kuin Suomessa. Ensinnäkin näkee toista kulttuuria, oppii uusia tapoja, tapaa ihmisiä ympäri maailmaa ja ennen kaikkea oppii kielen. Jos ei yhtään natsaa niin aina voi palata takasin kotia, yrittänyttä ei laiteta vai miten se menikään :) Täällä on myös helppo käydä erilaisissa kielikouluissa joista voi saada todistuksen josta taas on melko paljon hyötyä jos hakee ulkomaille opiskelemaan.
      Mutta joo siis mun mielestä ulkomailla asuminen tähän asti on ollut mahtavaa - olen tavannut paljon uusia kavereita, saanut jo nyt paljon unohtumattomia kokemuksia ja muutenkin tutustunut kuitenkin suht erilaiseen kulttuuriin kuin mihin itse on tottunut - hauska nähdä miten erilailla ihmiset voivat ajatella arjen asioista ja miten erilaista arkielämä täällä on kuin Suomessa. Toisaalta on alkanut arvostamaan monia asioita Suomessa joihin en edes pahemmin ole ennen herättänyt huomiota. Suurimmat jutut joita suomessa on ikävä ovat ruoka ja helppo ja halpa julkinen liikenne!
      Tässä siis mun mielipide, toivottavasti oli jotain hyötyä :D ja tsemppiä puheeseen!

      Poista
  4. Moikka! Mie olen lähdössä tammikuussa lontooseen au pariksi ja olis kiva jos olis edes yksi tuttu siellä ennestään. Laita mulle mailia jos kiinnostaa :)

    VastaaPoista